Piparijuustokakku kinuskikuorrutteella

Enpä ole kiireiltäni piiiitkään aikaan päässyt päivittämään tänne blogin puolelle! Onneksi huomenna alkaa joululoma ja voi jälleen rauhoittua jouluherkkujen äärelle :P Tätä kakkua leivoin viime viikonlopuksi tädin pikkujouluaterian jälkkäriksi. Täyte on lähes suoraan Voitokkaasta kanelijuustokakustani ja päällinen aiemmin tehdystä puolukka-kinuskikakusta. Itse en ole erityisemmin joulupiparkakkujen ylin ystävä, mutta näin kakussa ne menevät hyvin.

Kakusta ei tullut kovin makea, joka olikin onneksi koemaistajien mieleen. Kinuskipäällinen tuo kivaa vaihtelua jouluisiin glögikiilteisiin, jotka nekin ovat kyllä ihania! Herkullista joulua!

Pohja:

175 g piparkakkuja
60 g voita

Täyte:

1 prk Flora Vanillaa
200 g vaniljatuorejuustoa
200 g piparkakkurahkaa
1/2 dl sokeria
2 tl kanelia
1 rkl siirappia
loraus Bailey's- tai Helmi-likööriä
5 liivatelehteä
tilkka maitoa

Kuorrutus:

1 1/2 dl fariinisokeria
2 dl kermaa
1/2 tl sormisuolaa
2 liivatelehteä

Murskaa pohjaa varten piparkakut ja sulata voi. Sekoita keskenään ja painele leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa Vanilla vaahdoksi ja sekoita mukaan tuorejuusto ja rahka sekä sokeri, kaneli, siirappi ja likööri. Sulata pehmenneet liivatelehdet pieneen tilkkaan maitoa ja lisää liivateseos täytteeseen. Sekoita hyvin. Ota kakkupohja pois jääkaapista ja kaada täyte pohjalle. Tasoita pinta ja anna hyytyä seuraavaan päivään.

Tee lopuksi kinuskikuorrutus: Mittaa fariinisokeri ja kerma kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua parin minuutin ajan ja lisää sitten sormisuola sekä liotetut, pehmeät liivatelehdet. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja kaada täytteen päälle kerrokseksi. Anna hyytyä parin tunnin ajan, koristele ja tarjoile!

Levain à la Stureby

Juurileipäkokeilut jatkuvat! Lempikirjani Juurevaa leipää (Martin Johansson) yksi resepteistä pääsi taas testiin. Yksi lempileivistäni on levain, jota viikonloppuna lähdin rohkeasti kokeilemaan heti suorilta ilman hiivaa. Tämän reseptin leipä kohoaa siis pelkästään taikinajuuren avulla. Levainen juttu on isot reiät. Kun sitä leipoo täysin ilman hiivaa, reikien aikaansaaminen on vaikeampaa. Jos taikinaan lisää hieman hiivaa, se kohoaa enemmän ja nopeammin.

Tätä taikinaa kohotin leipomispäivänä kirjan ohjeen mukaan kuusi tuntia. Aiemmista juurileipäkokeiluistani oppineena halusin kohottaa ihan maksimiajan, jotta leivästä ei tulisi littanaa. Lisäksi testasin, miten kohotuskori ja leipävuoka vaikuttavat lopputulokseen.

Elämäni ensimmäiset levainet tuoksuivat jo paistuessaan taivaallisilta! Niistä tuli myös kauniita, kun muoto pysyi paremmin kiitos korin ja vuoan. Pinta oli tosi rapsakka ja hyvänmakuinen, samoin sisus. Niitä kaipaamiani isoja reikiä en tällä kertaa saanut, mutta toivo elää!

2 leipää

Ensimmäinen päivä, ilta

100 g (1 dl) vehnähapantaikinajuurta
200 g (2 dl) haaleaa vettä
150 g (2 1/2 dl) vehnäjauhoja
50 g (1 dl) ruisjauhoja

Sekoita taikinajuuri, vesi ja jauhot keskenään suuressa kulhossa. Peitä muovikelmulla ja anna olla yön yli lämpimässä paikassa.

Toinen päivä, aamu

eilinen hapantaikina
450 g (4 1/2 dl) vettä
750 g (12 1/2 dl) vehnäjauhoja
20 g (1 rkl) suolaa

Sekoita kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta keskenään ja vaivaa koneella 8 minuuttia, ensin 5 minuuttia hitaalla ja 3 minuuttia keskinopeudella. Lisää suola ja vaivaa vielä 2 minuuttia. Taikinassa pitää olla hyvä sitko ja sen tulee irrota kulhon reunoista. Jos se ei tunnu valmiilta, anna taikinan levätä 5 minuuttia ja vaivaa sitten vielä muutama minuutti koneella.

Voitele muovikulho tai -laatikko neutraalin makuisella öljyllä. Kippaa taikina kulhoon tai laatikkoon ja peitä muovikelmulla. Noin tunnin kuluttua, kääntele taikinaa jokaisesta reunasta keskelle päin ja peitä jälleen muovikelmulla. Toista sama kääntely puolen tunnin välein. Anna taikinan kohota hieman yli kaksinkertaiseksi, johon saattaa mennä 4-6 tuntia. Itse kohotin taikinaa reilun 6 tuntia.

Laita pizzakivi uuniin ja sen alle pelti alimmalle tasolle. Lämmitä uuni 275 asteeseen. Kippaa kohonnut taikina jauhotetulle leivinalustalle ja jaa kahteen osaan. Muotoile taikinoista 20x30cm kokoisia suorakaiteita ja taita taikinalevy potkältä sivulta niin, että sauma jää sivuun. Voit paistaa leivät tällaisinaan tai käyttää kohotuskoria ja/tai leipävuokaa. Itse kokeilin tällä kertaa kumpaakin. Voitele kohotuskori ja vuoka öljyllä ja jauhota sen jälkeen hyvin vehnäjauhoilla. Asettele toinen leipä ”parempi” puoli alaspäin koriin ja vuokaan päin vastoin eli siistimpi puoli ylöspäin. Anna kohota vielä, kunnes uuni on valmis.

Paista leivät yksi kerrallaan. Laita leipä pizzakiven päälle ja heitä pellille desin verran vettä tai jääpaloja. Sulje luukku nopeasti. Paista leipää ensin 15 minuuttia ja alenna lämpöä sen jälkeen 200 asteeseen. Paista vielä n. 30-40 minuutin ajan, avaamalla luukkua noin viiden minuutin välein, jotta uuni tuulettuu. Ota valmis leipä uunista ja jäähdytä ritilällä.

Huom! Kun vuokaleipä on valmis, irrota se vuoasta ja laita vielä hetkeksi ilman vuokaa pizzakivelle paistumaan. Näin se saa paremman värin myös sivuille!

Vaalea spelttileipä

Lisää juurileipää! Viime viikonloppuna kokeilin spelttileipää, joka leivotaan vehnäjuureen. Juurileipää leipoessa ei saa olla kiire mihinkään, vaan kohottamiseen pitää varata paaaljon aikaa. Lisäksi paistovaiheessa hyvänä apuna on pizzakivi, tosin leipää voi leipoa myös ilman sitä.

Tähän leipään ei tullut ollenkaan hiivaa, joten vähän jännitti, jäävätkö aivan pannukakuiksi. Taikina kohosi kyllä tosi hyvin. Uunissa leivät eivät kohonneet kovin korkeiksi ja ajattelinkin seuraavaksi kokeilla paistaa taikinan leipävuoissa. Maku oli nimittäin rumahkosta ulkonäöstä huolimatta tosi herkullinen.

Nyt meillä on muutaman viikon juurileipäkokeilujeni ansiosta pakastin aivan täynnä leipää :P Pitänee siis pitää pieni tauko leivän leipomisessa. Martin Johanssonin Juurevaa leipää -kirjassa kyllä ihania juurileipäreseptejä riittää eli uusia kokeiluja odotellessa.. :)

3 leipää

Ensimmäinen päivä, ilta

100 g (1 dl) vehnähapantaikinajuurta
300 g (3 dl) haaleaa vettä
250 g (5 dl) (täysjyvä)spelttijauhoja

Sekoita taikinajuuri, vesi ja jauhot keskenään suuressa kulhossa. Peitä muovikelmulla ja anna olla yön yli lämpimässä paikassa.

Toinen päivä, aamu

eilinen hapantaikina
375 g (3 3/4 dl) vettä
250 g (4 dl) spelttijauhoja
500 g (8 dl) vehnäjauhoja
25 g (1 rkl) hunajaa
20 g (1 rkl) suolaa

Sekoita ainekset suolaa lukuunottamatta keskenään ja vaivaa koneella 8 minuuttia (5 minuuttia hitaalla ja 3 minuuttia keskinopeudella). Lisää suola ja vaivaa vielä 2 minuuttia. Taikinassa tulee olla hyvä sitko ja sen pitää irrota kulhon reunoista. Se ei kuitenkaan saa tarttua kovasti sormiin.

Voitele muovilaatikko tai -kulho neutraalin makuisella öljyllä. Laita taikina laatikkoon tai kulhoon ja peitä kelmulla. Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Kohotus vie helposti 3-5 tuntia. Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa kohottaa mielummin ”liikaa” kuin liian vähän aikaa. Taittele taikinaa jokaisesta kulmasta keskelle ensimmäisen kerran tunnin kuluttua ja sitten noin puolen tunnin välein. Taittelemisen idea on sitkostaa taikinaa entisestään.

Kuumenna uuni 275 asteeseen ja laita pizzakivi uunin keskelle. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja jaa kolmeen osaan. Muotoile taikinapaloista leivinpaperille pyöreitä leipiä tai suorakaiteita tai nosta leipävuokaan.

Laita leivät pizzakiven päälle ja laske lämpö heti 250 asteeseen. 15 minuutin paiston jälkeen laske lämpöä vielä 200 asteeseen ja tuuleta uunia avaamalla ja sulkemalla uuninluukkua. Toista tuuletus noin viiden minuutin välein, kunnes leivät ovat kypsiä. Ota leivät uunista noin 30-35 minuutin kuluttua ja jäähdytä.

Vehnäjuuripatonki

Sain viime keväänä lahjaksi lahjakortin kirjakauppaan ja ostin sillä itselleni erityisen mieluisan kirjan Juurevaa leipää (Martin Johansson). Olin jo pitkään haaveillut kasvattavani oman leipäjuuren, koska kokemukseni mukaan juureen leivottu leipä on ihan älyttömän hyvää. Sillä voi lisäksi vähentää hiivan määrää leivonnassa. Juuresta haaveilevien kannattaa hankkia kyseinen kirja tai tutkia tarkemmin netistä, miten kasvattamisessa pääsee alkuun. Itse kasvatin sekä ruis- että vehnäjuureni täysin kirjan ohjeiden mukaan. Kasvattamisessa meni noin viikko.

Valmiilla juurillani olen testannut tähän mennessä ruispatonkeja, spelttileipää, pizzapohjaa sekä vehnäpatonkeja. Näistä kokeiluista ehdottomasti parhaimman makuinen ja koostumukseltaan rapein leipä oli venhäpatonki. Tällä ohjeella saa viisi rustiikkisen rapeaa patonkia. Parhautta reseptissä on se, että jos leivät pakastaa, ne ovat rapeita vielä sulatuksen jälkeenkin! Sen jälkeen, kun hankin pizzakiven, olen leiponut myös kaikki leivät - tämänkin, kivellä. Kirja suosittelee kiven käyttöä, mutta leivät voi paistaa ilmankin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan näitä juureen leivottuja patonkeja!

5 patonkia

Ensimmäinen päivä, ilta

100 g (1 dl) vehnähapantaikinajuurta
5 g hiivaa
400 g (4 dl) vettä
300 g (5 dl) vehnäjauhoja
100 g (1 1/2 dl) grahamjauhoja

Sekoita taikinajuuri, hiiva ja vesi keskenään kulhossa ja lisää jauhot. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Peitä kulho kelmulla ja laita jääkaappiin.

Toinen päivä, aamu

eilinen hapantaikina
250 g (2 1/2 dl) haaleaa vettä
550 g (9 dl) vehnäjauhoja
20 g (1 rkl) suolaa

Sekoita kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta keskenään ja vaivaa koneella 8 minuuttia (5 minuuttia hitaalla ja 3 minuuttia keskinopeudella). Lisää suola ja vaivaa vielä 2 minuuttia. Taikinassa tulee olla hyvä sitko ja sen pitää irrota hieman kulhon reunoista. Taikina ei saa tarttua kovasti sormiin. Jos taikina ei ole valmista, anna sen levätä 5 minuuttia ja vaivaa sitten vielä muutaman minuutin ajan.

Voitele muovilaatikko tai -kulho neutraalin makuisella öljyllä. Laita taikina laatikkoon tai kulhoon ja sulje kannella tai kelmulla. Kohota taikinaa, kunnes se on reilusti kaksinkertaistunut. Se saattaa kestää 2-3 tuntia.

Taittele taikinaa kohottamisen aikana kaksi tai kolme kertaa; ensimmäisen kerran noin tunnin kuluttua ja sitten puolen tunnin välein. Taittele taikinaa kostein käsin vuorotellen jokaisesta reunasta keskelle.

Kun taikina alkaa olla kaksinkertainen, laita pizzakivi uunin keskiosaan ja kuumenna uuni 275 asteeseen. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja jaa se viiteen osaan. Kierrä taikinapalat patongeiksi kiertämällä kevyesti päistä eri suuntiin. Nosta patongit patonkipellille. Nosta pelti kuumaan uuniin pizzakiven päälle ja paista n. 15-20 minuuttia, kunnes patongeissa on kunnolla väriä. Kauttaaltaan rapean lopputuloksen saamiseksi käänsin vielä patongit hetkeksi pohjapuoli ylöspäin ja paistoin hetken lisää. Anna jäähtyä ennen leikkaamista.

Mustikka-banaaniskonssit

Skonssi-innostukseni jatkuu! Tämän reseptin löysin englantilaisesta Baker by nature -blogista, kun oli tarvis leipoa täysin vegaanisia skonsseja vieraille. Näitä tehdessä en tullut ajatelleeksi, että Britanniassa harvemmin on tarjolla metsämustikoita - käytin siis taikinaan pakkasesta löytyneitä metsämustikoita, jotka tietenkin värjäsivät taikinan sinimustaksi. Pensasmustikat eivät ole niin mehukkaita, joten kannattaa ehdottomasti käyttää niitä kivemman näköisen lopputuloksen takaamiseksi. Vaikka näistä tuli aika tummia, ei maku silti kärsinyt. Skonssit olivat oikeasti tosi maukkaita ja jotenkin yhtäaikaa sopivan suolaisia ja makeita. Maistuivat tosi hyvin teen kera!

n. 8 kpl

5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
3 1/2 rkl kookossokeria
1/2 dl sulatettua kookosöljyä
3/4 dl muusattua banaania
1 dl kookosmaitoa
2 tl vanilja-aromia
3 dl mustikoita, mielellään pensasmustikoita

Mittaa kaikki ainekset mustikoita lukuun ottamatta kulhoon ja sekoita. Lisää mustikat ja sekoita nopeasti, etteivät ne ehdi päästää väriä. Metsämustikat värjäävät helposti taikinaa mustaksi, joten kannattaa käyttää pensasmustikoita. Siirrä valmis taikina hetkeksi jääkaappiin.

Painele jäähtynyt taikina jauhotetulla alustalla n. 1cm:n paksuiseksi levyksi ja ota muotilla taikinasta skonsseja. Paista skonsseja leivinpaperoidulla pellillä 200 asteessa 22-24 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet väriä. Tarjoile skonssit lämpiminä teen kera.

Napolilainen pizzapohja

Rakastan tehdä pizzaa kotona ja viime aikoina olen ottanut oikein asiakseni löytää sen parhaimman pohjareseptin, paistolämpötilan ja -ajan. Pitkän harkinnan jälkeen ostin varta vasten myös pizzakiven, jota voi mainiosti käyttää muuten leivänkin paistamiseen (testattu ja hyväksi havaittu - siitä lisää myöhemmissä postauksissa) ja jauhoiksi kunnon tipo 00-jauhoja.

Ja toissapäivänä se sitten tapahtui - oikea pizzaperjantaiden pizzaperjantai! Maku-lehdessä oli tuhti tietopaketti italialaisista pizzapohjista ja -täytteistä. Päätin kokeilla lehden napolilaista versiota, jota pitää kohottaa vähintään 10-12 tuntia. Oma iltani meni sen verran pitkäksi, että kohoamisaika venyi 20:een tuntiin, mutta se ei lehden mukaan haittaa ollenkaan.

Taikina oli jo tekovaiheessa tosi pehmeää ja kimmoisaa. Kohonnutta taikinaa oli superhelppo käsitellä ja mieletöntä oli huomata jo pizzapohjan paineluvaiheessa, kuinka taikina kupli iloisesti! Juuri niitä kuplia olin aikaisemmissa kokeiluissani taikinaan kaipaillut. Sitten vain lempitäytteet päälle ja uuniin pizzakivelle paistumaan. Säädin kiertoilmauunini täysille (275 astetta), jolloin paistoajaksi tuli lopulta noin 9 minuuttia (4min + 5min).

Tällä reseptillä ja pizzakivellä tuli kyllä ehdottomasti tähän asti parhaimmat kotona tehdyt pizzat! Suosittelen lämpimästi pizzakiven hankkimista, jos leipoo paljon leipää tai pizzaa. Oispa aina perjantai!

Napolilainen pizzapohja:

2 isompaa tai 4 pienempää pizzaa

7 1/2 dl tipo 00-vehnäjauhoja
1/3 tl kuivahiivaa
3 1/2 dl kylmää vettä
1 1/2 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Mittaa jauhot ja hiiva yleiskoneen kulhoon ja käynnistä kone suht pienelle teholle. Lisää 3 dl vettä ja anna koneen käydä hitaasti. Liuota suola loppuun veteen ja kaada mukaan taikinaan. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa taikinaa 5-10 minuutin ajan. Jos takina uhkaa jäädä liian löysäksi, lisää vähän jauhoja. Itse en lisännyt. Nosta taikina kevyesti jauhotettuun kulhoon tai kannelliseen astiaan. Peitä kulho tiiviisti kelmulla tai sulje rasia kannella. Kohota taikinaa huoneenlämmössä vähintään 10-12 tuntia, itse kohotin lähemmäs 20 tuntia.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja jaa taikina vaivaamatta kahteen tai neljään osaan. Muotoile taikinapalat palloiksi ja nosta leivinpaperin päälle. Painele hieman littanammiksi, mutta ei vielä pizzapohjaksi. Anna kohota huoneenlämmössä kostutetun leivinliinan alla vielä 2 tuntia.

Taputtele sormin kohonneet taikinakiekot pizzapohjiksi (halkaisija n. 30cm). Aloita keskeltä ja etene reunoja kohti. Tässä vaiheessa takinassa pitäisi jo näkyä kuplia, kun painelet. Varo puhkaisemasta niitä. Pizzapohjat ovat nyt valmiita täytettäviksi.

Meillä pizzat täytetään yleensä aina samalla tavalla: minulle mozzarellaa, minitomaatteja, valkosipulia ja rucolaa ja miehelle samat + prosciutto-kinkkua. Lempipizzani täytteet löytyvät aikaisemmasta pizzapostauksestani, jossa fiilistelin nelisen vuotta sitten Italian kesälomamatkaa ja sieltä tarttuneita makuelämyksiä. Tämän pohjan kanssa tomaattikastikkeen päälle tulevat mozzarellaviipaleet kannattaa lisätä vasta 4 minuutin paiston jälkeen ja jatkaa sitten vielä n. 4-5 minuuttia. Loput täytteet lisätään tuoreina päälle.

Mustapapu-brownies

Viime sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa suunnittelemaan vegaanista brunssimenua. Tartun näihin haasteisiin aina innolla, kun saamme vieraiksi erityisruokavaliota noudattavia ystäviä. En ole kovin kokenut vegaanisen ruoan laittaja tai leipoja, joten harjoitus ei ole koskaan pahitteeksi. Jälkiruuaksi testasin tällä kertaa Euphoria Nutritionin mustapapu-browniesseja. Resepti valikoitui testiin yksinkertaisuutensa vuoksi ja myös siksi, ettei se sisällä yhtään valkoista sokeria.

Browniessit olivat koostumukseltaan tavallisten browniessien kaltaisia eli todella pehmeitä ja tahmaisia. Niistä oli erittäin vaikeaa saada siistejä paloja valokuviin :P Mustapapu-browniessit maistuivat aika paljon taateleilta ja kaakaolta. Jälkkäripöydässä oli sattumoisin yhtä toista jälkiruokaa varten vaniljakastiketta ja se sopi mainiosti tämänkin kaveriksi. Mustapapujen makua ei pystynyt millään tunnistamaan valmiista leivonnaisesta. Vieraat ja isäntäväki tykkäsivät!

2 rkl chiasiemeniä
5 rkl vettä
1 tlk (n. 325 g) mustapapuja
1 dl omenasosetta (tein itse keittämällä 1,5 omenaa ja 2 rkl vettä kattilassa soseeksi)
1 1/4 dl taateleita
1 dl kaakaojauhetta
2 rkl kahvia
1 tl vanilja-aromia
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2-3 rkl saksanpähkinöitä rouheasti hienonnettuina
2-3 rkl kaakaonibsejä

Sekoita ensin chiasiemenet ja vesi kulhossa. Anna siemenien turvota noin 5 minuuttia.

Mittaa turvonneet chiasiemenet ja loput ainekset saksanpähkinöitä ja kaakaonibsejä lukuunottamatta tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi taikinaksi. Kaavi ja kumoa takina leivinpaperoituun neliönmalliseen (n.20cm x 20cm) vuokaan. Levitä taikina tasaiseksi ja ripottele päälle haluamasi määrä pähkinöitä ja kaakaonibsejä. Paista 175 asteessa n. 30-35 minuutin ajan. Brownie on parhaimmillaan hieman raakana, joten älä paista läpikypsäksi.

Isoäidin skonssit

Kävin kesälomalla reppureissaamassa Brittein saarilla Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa. Etukäteen odotukseni saarivaltakunnan ruokakulttuurista eivät olleet kovin korkealla, mutta yhtä asiaa odotin vesi kielellä: Afternoon Tea -iltapäiväteehetkiä! Olin aikaisemmilla Englannin reissuillani päässyt nauttimaan aivan ihanista tee-elämyksistä ja niitä oli ehdottomasti saatava lisää :P

Testasin useampiakin Afternoon Tea -tarjoiluja, mutta suosikkini oli ehdottomasti Edinburghissa sijaitseva The Dome-rakennuksen Georgian Tea Room! Puitteet olivat sanoinkuvaamattoman upeat kristallikruunuineen (löytyivät myös vessoista!) ja hopeanvärisine teekannuineen. Tarjoilijat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja brittiläiseen tapaan palvelu oli erinomaista. Afternoon Tea Domessa oli hieman tavanomaista hintavampi, mutta juuri tällaisesta olen niiiiin valmis maksamaan. Sisustuksen ohella myös tarjoilut olivat huippuluokkaa.

The Georgian Tea Room

AfternoonTea sisältää aina voileipiä, tuoreita skonsseja (rusinoilla ja ilman) ja pieniä kakkupaloja. On ihanaa saada sen seitsemää sorttia kaikkea ja kaltaiseni kakkumonsteri menee niistä aina aivan sekaisin! Huomasin kuitenkin aina odottavani kaikkein eniten juuri uunituoreita skonsseja. Niissä oli sitä jotain, jotain niin perinteistä ja englantilaista (tai skotlantilaista). Niinpä kotiin palattua aloin etsiä ja vertailla skonssien reseptejä yrittäen etsiä juuri sitä aitoa ja alkuperäistä.

Skonssien reseptejä löytyy netistä yhtä paljon kuin on tekijöitäkin. Perinteisten toivossa päätin lisätä hakuehtoihin sanan ”grandmother”, koska isoäidithän parhaiten nämä leipomishommat osaavat. Löysin Fivebeansfoodilta My grandmother’s scone recipen, joka Fivebeansfoodilla edelleen on käsinkirjoitettuna versiona laatikossaan.

Skonssit ovat parhaimmillaan uunituoreina. Nämä kannattaa siis nauttia heti lämpiminä haluamansa hillon kanssa. Briteissä sai aina myös voita ja ranskankermaa kyytipojaksi. Koska valmistus on nopeaa, näitä voi leipoa hyvin esimerkiksi kiireettöminä viikonloppuaamuina!

9 kpl

3 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 tl sokeria
30 g huoneenlämpöistä voita kuutioina
1/2 dl vettä
1 dl maitoa

hilloa ja voita
vaniljalla maustettua ranskankermaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään. Nypi pehmeä voi mukaan ja lisää varovasti nesteet. Älä sekoita taikinaa liikaa. Kumoa taikina kelmun päälle ja tee taikinasta neliön muotoinen paketti. Siirrä kylmään noin puoleksi tunniksi.

Jauhota leivinalusta, esim. iso muovinen leikkuulauta ja painele jauhotetuin käsin taikinasta noin 2 cm paksu levy. Ota taikinasta pyöreällä muotilla (5 cm halkaisija) ympyrän mallisia skonsseja ja asettele pellille. Kun kaikki pyörylät on yhdestä taikinalevystä otettu, purista alustalle jääneet reunat palloksi ja painele taas uusi levy alustalle. Painelin tästä taikinasta yhteensä kolme levyä. Paista skonsseja ensin 225 asteessa 5 minuuttia ja laske sitten lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 8-10 minuutin ajan. Tarjoile lämpiminä hillon ja vaniljasokeroidun ranskankerman kanssa.

Italialainen omenakakku

Vaikka vielä onkin kesäiset lämpötilat mittarissa, ei omenaleivonnaisten leipomista voi koskaan aloittaa liian aikaisin :P Rakastan omenapiirakoita ja -kakkuja ja testaan aina innolla uusia omenareseptejä. Tämä ohje tuli vastaan Maku-lehden ruokakirjeessä, jossa lehden lukija Elina jakoi tämän italialaisen torta di mele al burro -ohjeen. Tein kakun muuten ihan ohjeen mukaan, mutta tavallista sokeria korvasin hieman myös tummalla ruokokidesokerilla.

Lehdessä kakun luvattiin olevan mehevä ja täyteläinen, mutta pakko myöntää, etten ihan ollut varma, uskoako vai ei. Onneksi lehti oli kuitenkin oikeassa ja kakku oikeasti OLI ihan supermehevä ja todella maukas! Olipa taas ihanaa löytää uusi helppotekoinen resepti, joka maistuu niiiiin hyvältä!

500 g omenoita
130 g voita
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
2 munaa
1 keltuainen
2 dl sokeria
1 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria

tarjoiluun kermavaahtoa

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa omenat puolen sentin viipaleiksi. Sulata voi pannulla ja ota saman tien talteen 1 dl voisulaa. Paista omenaviipaleita lopussa voissa noin 10 minuutin ajan, kunnes ne ovat pehmeitä.

Sekoita vehnäjauhot, suola ja leivinjauhe keskenään. Mittaa toiseen kulhoon sokerit, munat ja keltuainen ja sekoita sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon kuivat aineet ja voisula nuolijalla käännellen. Lisää lopuksi mukaan vielä omenaviipaleet.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24 cm) ja paista kakkua uunin alaosassa 180 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ainakin parin tunnin ajan tai seuraavaan päivään. Tarjoile kakkua kermavaahdon kanssa.

Tarte Tatin raparperista

Pari viikkoa sitten leivoin Perinneruokaa prkl -blogin reseptin mukaisesti Tarte Tatinia mustikoilla ja siitä innostuneena päätin kokeilla samaa raparpereilla. Sattui juuri sopivasti tulemaan vieraitakin :)

Ohje toimi loistavasti myös raparperilla, kuten aavistelinkin :P Koemaistelijat kehuivat kirpakan raparperin sopivan varsinkin aikuiseen makuun. Kermavaahto taittoi happamuutta kivasti. Tämän onnistuneen tuunauksen innostamana voisin kuvitella reseptin taipuvan vielä herukoiden, kirsikoiden, luumujen ja nektariinienkin kanssa!

Pohja:

75 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivnjauhetta
1 tl kardemummaa

Täyte:

75 g voita
1 dl fariinisokeria
1 tl vanilja-aromia
n. 5 dl raparperia (tai kuten itse laitoin, n. 25 kpl x 12 cm mittaisia varsia)

tarjoiluun kermavaahtoa

Aloita taikinasta: Sekoita voi ja sokeri kulhossa. Lisää muna. Sekoita toisessa kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma. Lisää jauhoseos voi-sokeri-munaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Nosta taikinakulho jääkaappiin lepäämään hetkeksi.

Lisää voi, fariinisokeri ja vanilja paistinpannulle. Käytin valurautaista pannua (halkaisija n. 22 cm), jonka voi myös laittaa uuniin. Anna poreilla hetki, kunnes sokeri on sulanut. Lisää/asettele raparperit pannulle ja nosta pannu pois levyltä.

Ota taikinakulho jääkaapista ja jauhota leivinalusta (esim. ohut leikkuulauta). Painele taikinasta jauhotetuin käsin pannun kokoinen ympyrä ja kumoa taikinalevy raparpereiden päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Ota pannu uunista ja käy terävällä veitsellä läpi pannun reunan ja piirakan väli, jottei piiras jää kiinni kumottaessa. Kumoa piiras kuumana ja tarjoile lämpimänä kermavaahdon kera.